Lisää tilastotietoa: Viime vuoden Pisa-testien mukaan yli kolmanneksella suomalaispojista on niin heikko lukutaito, että se ei riitä täsyipainoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Ihmiset huolehtivat itsestään. He kuntoilevat, käyvät viihteellä, syövät hyvin, menevät lääkäriin, jos ovat kipeitä, menevät suihkuun jos haisevat (suurin osa), . Ihmiset hoitavat omaisuuttaan (suurin osa), autot pestään ja huolletaan, roikkuvat syöksytorvet kiinnitetään paremmin, tukossa olevat viemärit avataan. Asioita laitetaan kuntoon, jos on kunnostettavaa.

Miksi ihmiset eivät laita oman osaamisensa kannalta tärkeintä asiaa kuntoon? Lukemalla opitaan asioita, sanavarasto laajenee, kyky osallistua keskuteluihin paranee, oman elämän kannalta tärkeät asiat ovat paremmin hallussa (verotus, kotitalousvähnnys, sijoittaminen, säästäminen, byrokratian ja etenkin digitekniikan hallinta) ja onhan näitä syitä.

BookBeatin arkistoinnin (kone hoitaa sen itse) mukaan luen noin 40-50 kirjaa vuodessa, mikä ei sinänsä pidä paikkaansa, koska luen enemmän - kirjastosta saa niitä sellaisia kovakantisia juttuja, joista löytyy sellaisia sivuja, joissa on kirjoitusta. Niitä voi myös ostaa tavarataloista tai ihan erityisliikkeistä. Niitä kutsutaan kirjoiksi. Luen näitä oikeitakin kirjoja, joskaan en niin paljon kuin iPadilta. Lukisin varmaan enemmänkin, jos en ottaisi silloin tällöin ruotsinkielisiä teoksia, jotka ovat minulle tosi hitaita luettavia. 

Kirjojen lisäksi luen hesarin päivittäin suhteellisen tarkkaan, joskaan en sisustukseen, rakentamiseen, tekniikkaan ja ruuanlaittoon liittyviä artikkeleja (juuri koskaan).

Viekö lukeminen elämästäni pois jotain tärkeää tai sellaista, mitä haluan välttämättä tehdä. Yksinkertaista. Ei vie, vaan antaa pikemminkin. Kirjoja lukemalla voi kokea jännitystä, saa uutta tietoa ja oppii samalla vanhoista asioista jotain, voi itkeä ja nauraa. Lukeminen on kuin maalaisi omaa elämäänsä kirkkailla väreillä.